Omatekoinen lattialämmitys

Tekniikka

Lattialämmitys parantaa matkailuauton mukavuutta merkittävästi. Jalkojen laskeminen lämpimälle lattialle tekee aamusta huomattavasti paremman. Inge Carlsson Ruotsin Uppsalasta on rakentanut hyvin toimivan lattialämmityksen pariskunnan Hymer B 264:ään.

Aluksi on todettava, että lattialämmityksen asentaminen on projekti, joka ei ihan jokaiselta onnistu. Inge Carlsson on eläkkeellä oleva laborat0rioinsinööri. Hän työskenteli aikanaan Uppsalan yliopistossa, jossa hän rakensi tutkimuksissa käytettäviä välineitä. Hänen omakotitalonsa kellarissa on pieni hienomekaniikkapaja ja puusepänverstas. Projektin tekniset resurssit, käsityöosaaminen sekä materiaalituntemus ovat siis kunnossa.
Vuosimallia 2005 oleva Hymer B 264 on Ingen ja Birgitin kolmas samanmallinen matkailuauto. Ensimmäisen he ostivat vuonna 1997.
Aikaisemmin he vaihtoivat matkailuautoa viiden vuoden välein. Viimeisimmän vaihdon ollessa ajankohtainen he eivät löytäneetkään autoa, joka olisi soveltunut heidän käyttöönsä paremmin kuin se, mikä heillä jo oli. He pitävät kokonaisesta istuinryhmästä, sillä ohjaamon tuoleista nouseminen ja kahvittelu eri paikassa on mukavaa vaihtelua. Istuinryhmää ei myöskään voi muuttaa vuoteeksi, mikä tarkoittaa, että siinä on paremmat istuintyynyt. Jääkaapin korkeus on heille sopiva, ja he arvostavat myös tasaista lattiaa sekä asunto-osan sisäänkäynnin levitettävää rappua.
Birgit ja Inge matkustavat autollaan noin 8 000–10 000 kilometriä vuodessa. He ovat käyneet useamman kerran Norjassa ja kauempiin kohteisiin kuuluu muun muassa Etelä-Ranska ja Islanti. He vierailevat myös säännöllisesti poikansa luona Ruotsin länsirannikolla.
 
Monessa muussa lattialämmitysprojektissa lämpöputket sijoitetaan lattiaan tehtyihin uriin. Työlään ratkaisun haittapuoli on lattian eristyskerroksen oheneminen. Se ei myöskään ole Ingen rakennusperiaatteen mukaista, jonka mukaan auton sisustukseen tulisi joutua tekemään mahdollisimman vähän muutoksia.
Ingen ratkaisussa 10-millimetriset  letkut ovat lattian päällä ja niitä pitää paikoillaan 10-millimetrin paksuisesta vaahtomuovista leikattu muotti. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi Trocellenin valmistamaa vaahtomuovia. Urien pohjille on laitettu alumiinifoliota ennen putkien asettamista paikoilleen.
Putkien ja vaahtomuovin päälle tulee yhden millimetrin paksuinen alumiinipelti, joka jakaa lämmön tasaisesti lattialle. Ylin kerros on ohutta muovimattoa. Vaahtomuovi ja alumiinipelti leikataan muotoonsa jäykän pahvikaavan avulla. Rakenne korottaa lattian pintaa vain 12,5 millimetrin verran, minkä ansiosta sisustukseen ei tarvinnut kajota, eli kaikki laatikostot ja ovet säilyivät ennallaan.
 
Ajon aikana ja sen jälkeen lämmityksessä käytetään moottorin jäähdytinvettä. Moottorista tuleva vesi johdetaan lämmönvaihtimeen, joka siirtää lämmön uuteen vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Lämmönsäätimen venttiili sulkee veden tulon moottorista, kun lämpötila on laskenut noin 40 asteeseen. Lattialämmitysjärjestelmä koostuu kolmesta rinnakkain kytketystä polyamidiputkesta, joiden pituus on yhteensä 15,5 metriä. Lattialämmityksellä on oma lämmönsäädin. Lämpöputkien lisäksi lämmitysjärjestelmässä on kaksi konvektoria istuinryhmän ikkunan alapuolella.
Lämmönvaihtimen toisella puolella on suhteellisen hintava Alden kiertovesipumppu, jossa on vaihtuva kierto. Kyseistä pumppua suositeltiin, jotta järjestelmään ei menisi ilmaa. Kun pumppu on maksimiasennossa, 20–30 minuutin ajon aikana ei aiheudu haittaa ilmataskuista, mitkä yleensä ovat tämänkaltaisten järjestelmien suurin ongelma. Ilmataskut poistuvat järjestelmän korkeimmassa kohdassa sijaitsevasta paisuntasäiliöstä lauhdeputken kautta. Paisuntasäiliö on asennettu vaatekaapin seinään. Se oli suositus pumpun tukkeutumisen ehkäisemiseksi. Ingen ei kuitenkaan ole kertaakaan tarvinnut käyttää asentamiaan ilmausnippoja.

Lattialämmitysjärjestelmä onnistui erittäin hyvin. Lattiassa on kaksi, lämmittämätöntä vesitankkien tarkastusluukkua. Niiden päällä seisominen havainnollistaa hyvin miten miellyttävää lämmitetyllä lattialla seisominen on.
Istuinryhmän sohvan alla oleva ulos vedettävä säilytyslaatikko on uhrattu 15-litraisen Isotemp Slim -lämminvesivaraajan säilytykselle. Se on myös liitetty uuteen lämmitysjärjestelmään, mikä tarkoittaa sitä, että lämmintä vettä on aina käytettävissä muutaman kymmenen ajokilometrin jälkeen. Kun auto liitetään ulkoiseen 230 voltin virtalähteeseen, lämminvesivaraajan 750 watin sähkövastusta voi hyödyntää. Kun myös kiertopumppu käynnistetään, autossa on lämpimän veden lisäksi myös lämmin lattia.
Alunperin ilmakiertoinen nestekaasulämmitys on yhä ensisijainen lämmitysjärjestelmä ja on periaattessa muuttumaton. Se on hyvä siitä, että se lämmittää auton nopeasti.

Uutta järjestelmää ohjataan paneelista, joka sijaitsee istuinryhmän takana olevassa seinässä. Alla olevassa kuvassa näkyvä ohjauspaneeli on väliaikainen ratkaisu. Metalliprofiili on tarkoitus korvata anodisoidulla pintakäsittelyllä, jotta se sointuu sisustuksen muihin metallipintoihin. Myös lämmönsäädin on tarkoitus vaihtaa pienempään metalliprofiilin sisälle mahtuvaan vaihtoehtoon. Mainitsemisen arvoista on myös, että ohjauspaneelin voi irroittaa, ilman että seinään jää näkyviä jälkiä. Tämä on linjassa Ingen periaatteen kanssa, jonka mukaan alkuperäisen sisustuksen on tarkoitus muuttua mahdollisimman vähän. Paneeli on tukevasti kiinnitetty seinään istuimen taakse jäävillä ruuveilla.
Projektin seuraava vaihe on diesellämmittimen asentaminen. Sitä on tarkoitus käyttää pidempien pysähdyksien aikana, ja sitä voi lämmövaihtimen kautta käyttää myös moottorinlämmittäjänä. Diesellämmitin sijoitetaan sille valmistettuun paikkaan kuormatilaan, lattian alle.
Uusi lämmitysjärjestelmä on korottanut auton painoa noin 40 kilolla. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, koska Inge ajoi autoa aiemminkin liikapainolla, joten auto on rekisteröity uudelleen 3 400 kilosta 3 900 kiloon.
Pidemmällä aikavälillä Inge saattaa vaihtaa perinteiset Ballofix-palloventtiilit 12-volttisiin magneettiventtiileihin. Silloin lämminvesijärjestelmän vaihtaminen sekä moottorin ja lämmönvaihtimen välisen venttiilin avaaminen ja sulkeminen kävisi yksinkertaisesti napinpainalluksella. Nykyisellä toiminnolla istuinryhmän tyynyt on nostettava pois, jotta luukun kannen saa auki.

Inge on teettänyt vaahtomuovista katto- ja sivuikkunoihin räätälöidyt ”ikkunaluukut” päästäkseen eroon ikkunoiden kondensio-ongelmasta. Ne kiinnitetään paikoilleen tarranauhalla ja hihnoilla.   
Integroidussa matkailuautossa lumi liukuu helposti katolta alas ja tarttuu suojan reunaan. Muunnettu Biltemassa ostettu polyestersuojapeite ratkaisee ongelman. Se kiinnitetään kekseliäällä tavalla pyyheripustimen, imukuppien, lipputankonarun, kumilenkkien ja taivutettujen polykarbonaattipalojen avulla.
Birgitin ja Ingen lämmitysjärjestelmä ei ole poikinut pelkästään lämpimän lattian. Rakennusprosessi on ollut mielenkiintoinen, innostava ja hauska.  
– Ratkaisujen miettiminen, käytännön ongelmien ratkaiseminen ja kokonaisuuden muototumisen seuraaminen on ollut hauskaa. Ne ovat niitä asioita, jotka takaavat sen, että autosta on iloa myös matkojen välissä. Kukaan muu ei voi nähdä kuinka kauan jotakin on rakennettu, mutta tapa, millä se on tehty on aina nähtävissä!  C
 

Kommentit